Только люди говорили:
«Тролль несчастный обезумел,
он в плену навек у света —
мрака сын, рожденный ночью,
солнцу гимны распевает!»
Больше к троллю не вернулся
ледяной холодный разум,
умер следом за зимою,
улетел с бураном вместе,
растворился в жарком солнце,
в теплой Божьей благодати.
Tuo tuima Pimeän peikko
tunsi auringon tulevan
Lapin tunturin laelle
keralla kevähän uuden.
Mietti murha mielessänsä:
«Minä auringon tapankin,
sunnannen valonkin suuren
yön pyhän nimessä yhden,
sydän-yöni synkeinunän.»
Peikot päivyttä vihaavat.
Tuli tunturin laelle
revontulten roihutessa,
näki taivahan palavan,
hyrähti hymyhyn huuli:
«On iloni isommat, onpa
riemuni remahtavammat
kuin juhlat valon jumalten,
pidot, laulut päivän lasten.»
Kimmelsi kitehet yössä
kuin kirot sydämen synkän,
meri vankui valkeana
niinkuin paatunut ajatus,
kohosi luminen korpi
maasta kuolon-mahtavasta
kuin uhma urohon hyisen,
viha välkkyvän teräksen.
Tuo nauroi Pimeän peikko:
«Päivä, päätäsi kohota,
saät täältä sataisen surman,
tunnan tutkaimet tuhannet!»
Näkyi kaukainen kajastus.
Tuo tunsi Pimeän peikko
sydämensä sylkähtävän,
tarttui päähänsä rajusti:
«Minne mieleni pakenet?»
Seijastuivat selvemmiksi
taivon rannat, korven kannat,
heijastuivat heljemmiksi
synkeät sydänsopukat,
suihkuvat tuliset nuolet
päivän päästä nousevasta,
sattui vastahan vasamat
yöstä mielen vaJkenevan;
sini koitti päivän koitto
kuni peikon sielun koitto
sini soi kevähän kannel
kuni peikon hengen kannel,
yhtyi toinen toisiliinsa,
säihkyi yhtehen sätehet,
sointui yhtehen sävelet,
nousi kohti korkeutta
puhki taivahan yheksän,
yli kaaren kymmenennen,
kunnes saapuikin kotihin,
korkeimman Isan ilohon,
Elon lempeimmän lepohon,
Rakkauden rajattomimman.
Kuului kuoro yon povesta,
riemu päivän rintaluista:
«Pahin on parahan synty,
rumin kauneimman kajastus,
alin vain ylimmän aste.»
Mutta ihmiset sanoivat:
«Tuo on peikko mielipuoli,
vanki valkeuden iaisen,
itse poikia pimeyden,
päivän virttä vieritavi!»
Eikä hän ikina saanut
enäa jäistä järkeänsä,
kuoli pois keralla talven,
syöksyi veljenä vihurin
sydämehen päivän pätsin,
leimuhun Jumalan lemmen.
