Muilla olkoon vaalin valta,
muir ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit’ en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtaytyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kivpen tama kirjoitus:
«Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piista tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on.»
