Tarina siitä, kuinka kerran
Suomalainen vaeltaja Elias Lönnrot
Lähti venäläiselle Valamon saarelle
Ja kävi siellä munkkien hautausmaalla.
Ja mitä sitten tapahtui.
Lähdin kerran laivateitse
Laatokan meren ylitse
Luostariin pyhän Valamon.
Munkeille minä kumarsin
Alla kirkon ristiholvin.
Sitten hiljaa mä kävelin
hoidetulle kirkkomaalle.
Valkoisena seisoi aita
Kirkkomaan tuon ympärillä.
Enkelit pylväiden päässä
Pasuunoita puhaltavat.
Pauhaavat Laatokan aallot,
Kuiskivat lehdet vaahteran.
Mutta päällä hautakumpuin
Kimaltavat pikkukivet.
Alla pienten lohkareiden
Pyhien on miesten hauta.
Igumeni tuossa kuulu,
Munkkikokelas ja munkki.
Tiheässä kuusikossa
sinertävän paaden alla
Magnuksen on siinä paasi
Ruotsin uljaan hallitsijan.
Kiven aallot huuhtelivat
Laatokan meri sen peitti.
Oli paasi kuin lumottu.
Venäjäksi kirjoitettu:
“Sijaan tsaarin diadeemin
Valitsin mä munkin kaavun.
kolme päivää luostarissa
antoi ikuisen rauhan”.
Kyselin mä vanhukselta,
Suomea joka osasi.
“Selitä minulle teksti
kiven outo kirjoitus!”
Vastasi erakko vanha:
“Kaikki munkit tietää täällä
tarinan tuon muinaisen,
ikivanhan kertomuksen”.
Oli kerran urho Magnus —
Ruotsinmaan uljas soturi
Joka päivä taisteluissa,
Joka päivä miekka säihkyi.
Venäjälle kerran lähti
laivastonsa suuren kanssa.
Vakuutteli Magnus ennen
Ettei koskaan tänne lähde.
Muttei Magnus uljas tiennyt
voimasta pyhän Valamon.
Etukäteen Herran kellot
