mut omin voimin, ilman auttajaa.
En kylää kutsunut ma talkoihin,
en käynyt luona papin, lukkarin
ma päivätöitä heiltä keijäten
ja kauppamiestä miellytellyt en.
Vaan itse kaasin, veistin honkapuut
ja hankin sammaleet ja tarpeet muut
ja kesan kirvesta kun heilutin,
niin valmis syksyll’ oli mokkikin.
Nyt etahalla metsatorpassain
ma yksin erakkona elan vain,
en kylan karkeloiss’, en haissa kay
ja vierasta ei torpan tiella nay.
Mut kesa-illoin peltoni kun naan
ja pellollani tayden tahkapaan
ja illan paivan yli lampuen
ja ranta-saunan savun rauhaisen.
Niin silloin tielle katson kaihoten
ja kulkijata sielta vuottelen
mun kanssain nauttimahan onnestain
ja kera kylpemahan saunahain.
Mut eipa kuulu kulkijata vaan.
He eivat anteeks anna konsanaan,
kun kylaa kutsunut en talkoihin,
vaan itse onneni ma rakensin.
Ты права была, друг единственный,
что ушла и меня покинула.
Твоя грудь, молодая, теплая,
на моей бы груди застынула.
Глянь — цветок придорожный бледный
из проталины поднял голову.
Ожидаешь чего ты, цвет мой?
Пришло время склонить тебе голову.
Душа моя знала так много,
но одно только вспомнить могу —
тот увядший цветок на дороге,
что укрыл я в глубоком снегу.
Teit oikein ystava ainoo,
kun luotani laksit pois.
Sun rintasi nuori ja lammin
mun rinnalla jaatynyt ois.
Kas, maantiella kalpea kukka
lumipalvesta nostavi paan.
Mitä vuottelet kukkani vielä?
On aika jo painua pään.
Tuhat aatosta'sieluni tunsi,
sen vaan minä muistaa voin:
Oli tielläni kuihtunut kukka
ja sen peitoksi lunta ma loin.
